Neuropeptidi Y:n (NPY) havaitseminen perustuu ensisijaisesti immunologisiin menetelmiin, mukaan lukien entsyymi{0}}immunosorbenttimääritys (ELISA) kvantitatiiviseen analyysiin ja immunohistokemia (IHC) kudosten lokalisointiin.
ELISA on yleisesti käytetty menetelmä NPY-tasojen kvantitatiiviseen määrittämiseen biologisista näytteistä, kuten ihmisen seerumista, plasmasta, kudoshomogenaateista, solulysaateista ja soluviljelmien supernatanteista. Siinä käytetään tyypillisesti kilpailevaa estoperiaatetta: NPY-monoklonaaliset vasta-aineet päällystetään mikrolevylle ja lisätään sekä biotiinilla-leimattu antigeeni että kohdeantigeenin sisältävä näyte. Kohdeantigeeni kilpailee leimatun antigeenin kanssa sitoutumisesta vasta-aineisiin. Pesuvaiheen jälkeen lisätään HRP--leimattua avidiinia ja substraattia TMB:tä värin kehittämiseksi; värin intensiteetti on kääntäen verrannollinen näytteen NPY-pitoisuuteen. Tämä menetelmä tarjoaa korkean herkkyyden ja spesifisyyden, ja tyypillinen havaitsemisalue on 24,69 pg/ml - 2000 pg/ml ja havaitsemisen alaraja alle 9,59 pg/ml.
IHC:tä käytetään paikallistamaan NPY:n ilmentyminen ja jakautuminen kudosleikkeissä. Käyttämällä spesifisiä vasta-aineita sitoutumaan NPY:hen kudoksessa ja käyttämällä kromogeenistä reaktiota visualisointiin, tämä menetelmä mahdollistaa NPY:n ilmentymisen kvalitatiivisen tai puoli{1}}kvantitatiivisen analyysin eri kudoksissa.
